5. merkintä

Viikko 6

Vuorossa on kurssin neljäs ja viimeinen luento, jonka aiheena oli verkkoyhteisöpalvelut, mikroblogit. Aikataulun mukaan luentoon olisi sisältynyt vielä sosiaaliset kirjanmerkit, mutta sen käsittely siirtyi kokonaisuudessaan demoon. Ihan hyvä näin, sillä itselleni sosiaaliset kirjanmerkit olivat astetta vieraampi ilmiö, joihin halusin sitten perehtyä ’kerralla’.
Verkkoyhteisöpalvelut ovat nykyään kova sana. Lienee enemmän sääntö kuin poikkeus kuulua esimerkiksi Facebookiin. Onhan se kerrassaan mainio palvelu pitää yhteyttä tuttuihin ja seurata vaikka australianserkun kuulumisia. Vastaavasti uusien kontaktien luominen on varmaan kätevää internetin kautta verkkoyhteisöpalveluissa. Ehdoton plussa, joka on palvelun puolella, on mahdollisuus koota suuri joukko ihmisiä tapahtumaan/tapaamiseen/muuhun vastaavaan suhteellisen nopeasti.
Olen huomannut, että tutustuttuani uusiin ihmisiin, sanotaan vaikka puolentoista vuoden sisällä, melkein heti esittäytymisien jälkeen hän on kysynyt, että olenko fb:ssa. Monet ovat ihmetelleet, kun olen vastannut kieltävästi. En vieläkään tarkasti osaa määritellä syitä kuulumattomuuteeni. Olen kai sen verran epäileväinen, etten luota profilin suojauksiin tai jotain. Paine liittymiseen on ollut varsin kova, mutta loppujen lopuksi en koe tarvitsevani sitä. Minulla on niiden ihmisten puhelinnumerot, sähköpostiosoitteet ja/tai osoitteet, joihin haluan pitää yhteyttä. Mieli voi tietysti ajan kuluessa muuttua, esimerkiksi jos opinnot vievät toiseen kaupunkiin. Saa nähdä mitä tuleman pitää.
Ennen kurssia en ollut kuullut juuri muista verkkoyhteisöpalveluista. Ainoastaan kerran, nyt kesällä, sattumalta teksasilainen sukulaiseni kanssa ajauduimme keskustelemaan LinkedIn –palvelusta. Yhdysvalloissa palvelu on ilmeisesti melko suosittu, ihmettelen etten ole kuullut siitä aiemmin täällä Suomessa.
Jaottelu muun muassa ammatillisen, akateemisen ja ”vapaa-ajan” palveluiden välillä tuntuu aika loogiselta ja ihan hyvältä. Myös kulttuurisidonnaisemmat palvelut voivat tarjota kenties mielekkäämmän pohjan spesifeille käyttäjäryhmilleen.
Mikroblogeihin minulla oli jopa omaa kokemushistoriaa ennen kurssia. Twitteriä olen kokeillut parisen vuotta säännöllisen epäsäännöllisesti. Pidän palvelusta paljon, sen välityksellä on erittäin kätevää seurata lempiyhtyeideni uutisointia. Onhan välillä myös mukavaa tweetata itse jotain, lähinnä erikoistapauksissa jotain naputtelen viestiin tai otan kuvan vieraillessani Jyväskylän ulkopuolella.
Tumblr on myös tuttu, lähinnä nimellisesti. Olen joitakin sen alaisia blogeja seurannut, erityisesti jonkin tietyn teeman ympärillä pitäytyviä, joihin pitäjät rebloggaavat aiheeseen kuuluvia kuvia (useimmiten) ja tekstejä. Palvelu on alkanut kiehtoa siinä määrin, että harkitsen vähän oman Tumblr –blogin perustamista. Saa nyt nähdä tämänkin suhteen. Muista mikroblogipalveluista en ollut kuullut aiemmin. Erityisesti Adocu herätti mielenkiintoni nanobloggaus –ideallaan, nerokasta!

Demoilimme tällä kertaa sosiaalisten kirjanmerkkien merkeissä. Käsite kuulosti kovin mielenkiintoiselta, jonka vuoksi halusin perehtyä niihin enemmän. Ero kirjanmerkkeihin ja suosikkeihin vaikutti hyvältä, koska linkkien saatavuus ei enää riippuisi tietystä koneesta tai käyttäjästä.
Lähemmin aiheeseen tutustuimme taas ryhmätehtävän avulla. Listattuna oli muutama palvelusivusto, joista kukin ryhmä valitsi yhden ja tutustui siihen. Palveluista ja käyttökokemuksia sai lukea ryhmien blogeista jälkeenpäin.
Parini kanssa työskentelimme Digg.comin parissa. Digg –palvelu keskittyy uutisiin, joita käyttäjät voivat jakaa monista aihepiireistä. Käyttäjät voivat kommentoida toistensa jakamia uutislinkkejä, ja seurata muita. Etusivulle päätyvät ”digatuimmat” uutislinkit ja käyttäjä voi aika näppärästi tarkistaa uudet linkit vuorokauden, viikon tai kuukauden ajalta. Käyttäjäprofiilinsa saa halutessaan yksityiseksi, jolloin sitä ei muistaakseni voi seurata kuin valitut muut käyttäjät. Uusimmat uutislinkit ja tietyn käyttäjän jakamat uutiset saa tilattua RSS-syötteenä.
Hetken tutustumisen jälkeen olin sitä mieltä, että sivusto ja palvelu olivat hankalat käyttää. Sekavuus lienee suurin syy käytettävyyden epämiellyttävyyteen. Kirjautuminen on helppoa, mutta siihen se jäikin. Profiilin muokkaaminen oli monimutkaista ja palvelu ei tuntunut toimivan halutulla tavalla.
Digg voi olla hyödyllinen palvelu sellaiselle, joka haluaa pysyä jatkuvasti mukana maailman tapahtumista ja jakaa näitä eteenpäin - kunhan ensin on riittävästi varannut aikaa palveluun totuttautumiselle.

Sanoisin, että sosiaalisten kirjanmerkkien käytön ymmärtämisen avain on itse kokeilemisessa. Oman ryhmän palvelu oli kaikille varmaan selkein, koska jokainen tutki sen läpikotaisin. Tietysti muiden käyttökokemusten lukeminen valottaa palvelusta aika paljon, mutta mieluummin kävisin vielä lisäksi tutkimassa muitakin palveluita itsenäisesti.

//Lisäys 11.10: Juuri pari päivää sitten luin keskisuomalaisesta, miten Facebook on hyvä palvelu yksinäisille vanhuksille. Olisikin hyvä antaa heille jonkunlainen mahdollisuus edes tutustua palveluun, tai aluksi totta kai tietokoneen käyttöön ensin, mikäli aiempaa kokemusta ei ole.