Viikko 7
Kurssi sen kun lähestyy loppuaan. Viimeinen varsinainen demokertamme oli oikein mukava ja aihe todella mieleinen, nimittäin web-grafiikat ja kuvankäsittely. Erityisen kiinnostavan kerrasta teki tutustuminen selainpohjaisiin kuvankäsittelyohjelmiin. En ollut aiemmin tutustunut niihin, joten hiipivällä mielenkiinnolla odotin, millaisia ohjelmia sitä onkaan vastassa.
Kokeilin Picnikiä sekä Pixlriä, positiivisin kokemuksin. Picnik sopii hyvin yksinkertaiseen, nopeaan ja hyväntuuliseen kuvien käsittelyyn. Ohjelma tarjoaa melko mukavasti perustyökalujen lisäksi muutamia lisäominaisuuksia, sekä mahdollisuuden hankkia erikoisjuttuja pientä maksua vastaan. Ohjelma on nopea ottaa haltuun, eikä tarvitse rekisteröityä mihinkään käyttääkseen sitä. Picnikiin voi ladata omia kuvia käsiteltäväksi tai se tarjoaa kolme erilaista harjoittelukuvaa. Varsin mielekäs ensimmäiseksi selainpohjaiseksi kuvanmuokkaisohjelmatuttavuudeksi!
Pixlr näyttikin sitten jo hämmästyttävän paljon kaupallisilta sisaruksiltaan ollakseen selainpohjainen ohjelma. Varsinkin yksinkertaisen Picnikin jälkeen. Huomio ei kuitenkaan vaikuttanut käytettävyyteen, vaan Pixlrkin oli (varsinkin kuvia aiemmin käsitelleille) hyvin tutun oloinen ja näppituntumaltaan hyvä. Perustyökaluvalikoiman lisäksi muita ominaisuuksia kuvankäsittelyyn oli tarjolla aika kattavasti. Valikoiden suomenkielisyys oli oikein mukava huomata, sen myötä vähemmänkin kuvia käsitelleiden on helpompaa muokata kuviaan. Tällä ohjelmalla saisi jo vähän monimutkaisempaakin web-grafiikkaa aikaiseksi.
En tiedä, mistä minulle on kehittynyt ennakkoluulo, että selainpohjaiset ohjelmat olisivat vähän sitä ja tätä. Jotkut kyllä ovatkin, mutta näiden ohjelmien kohdalla odotukset ylittyivät. Molemmilla onnistuu nopea peruskäsittely internetiin julkaistaville kuville. Tulen varmaan käyttämään sekä Picnikiä että Pixlriä jatkossa, vaikka koneella pari muuta ”oikeaa” kuvankäsittelyohjelmaakin on.
16. lokakuuta 2011
5. merkintä
Viikko 6
Vuorossa on kurssin neljäs ja viimeinen luento, jonka aiheena oli verkkoyhteisöpalvelut, mikroblogit. Aikataulun mukaan luentoon olisi sisältynyt vielä sosiaaliset kirjanmerkit, mutta sen käsittely siirtyi kokonaisuudessaan demoon. Ihan hyvä näin, sillä itselleni sosiaaliset kirjanmerkit olivat astetta vieraampi ilmiö, joihin halusin sitten perehtyä ’kerralla’.
Verkkoyhteisöpalvelut ovat nykyään kova sana. Lienee enemmän sääntö kuin poikkeus kuulua esimerkiksi Facebookiin. Onhan se kerrassaan mainio palvelu pitää yhteyttä tuttuihin ja seurata vaikka australianserkun kuulumisia. Vastaavasti uusien kontaktien luominen on varmaan kätevää internetin kautta verkkoyhteisöpalveluissa. Ehdoton plussa, joka on palvelun puolella, on mahdollisuus koota suuri joukko ihmisiä tapahtumaan/tapaamiseen/muuhun vastaavaan suhteellisen nopeasti.
Olen huomannut, että tutustuttuani uusiin ihmisiin, sanotaan vaikka puolentoista vuoden sisällä, melkein heti esittäytymisien jälkeen hän on kysynyt, että olenko fb:ssa. Monet ovat ihmetelleet, kun olen vastannut kieltävästi. En vieläkään tarkasti osaa määritellä syitä kuulumattomuuteeni. Olen kai sen verran epäileväinen, etten luota profilin suojauksiin tai jotain. Paine liittymiseen on ollut varsin kova, mutta loppujen lopuksi en koe tarvitsevani sitä. Minulla on niiden ihmisten puhelinnumerot, sähköpostiosoitteet ja/tai osoitteet, joihin haluan pitää yhteyttä. Mieli voi tietysti ajan kuluessa muuttua, esimerkiksi jos opinnot vievät toiseen kaupunkiin. Saa nähdä mitä tuleman pitää.
Ennen kurssia en ollut kuullut juuri muista verkkoyhteisöpalveluista. Ainoastaan kerran, nyt kesällä, sattumalta teksasilainen sukulaiseni kanssa ajauduimme keskustelemaan LinkedIn –palvelusta. Yhdysvalloissa palvelu on ilmeisesti melko suosittu, ihmettelen etten ole kuullut siitä aiemmin täällä Suomessa.
Jaottelu muun muassa ammatillisen, akateemisen ja ”vapaa-ajan” palveluiden välillä tuntuu aika loogiselta ja ihan hyvältä. Myös kulttuurisidonnaisemmat palvelut voivat tarjota kenties mielekkäämmän pohjan spesifeille käyttäjäryhmilleen.
Mikroblogeihin minulla oli jopa omaa kokemushistoriaa ennen kurssia. Twitteriä olen kokeillut parisen vuotta säännöllisen epäsäännöllisesti. Pidän palvelusta paljon, sen välityksellä on erittäin kätevää seurata lempiyhtyeideni uutisointia. Onhan välillä myös mukavaa tweetata itse jotain, lähinnä erikoistapauksissa jotain naputtelen viestiin tai otan kuvan vieraillessani Jyväskylän ulkopuolella.
Tumblr on myös tuttu, lähinnä nimellisesti. Olen joitakin sen alaisia blogeja seurannut, erityisesti jonkin tietyn teeman ympärillä pitäytyviä, joihin pitäjät rebloggaavat aiheeseen kuuluvia kuvia (useimmiten) ja tekstejä. Palvelu on alkanut kiehtoa siinä määrin, että harkitsen vähän oman Tumblr –blogin perustamista. Saa nyt nähdä tämänkin suhteen. Muista mikroblogipalveluista en ollut kuullut aiemmin. Erityisesti Adocu herätti mielenkiintoni nanobloggaus –ideallaan, nerokasta!
Demoilimme tällä kertaa sosiaalisten kirjanmerkkien merkeissä. Käsite kuulosti kovin mielenkiintoiselta, jonka vuoksi halusin perehtyä niihin enemmän. Ero kirjanmerkkeihin ja suosikkeihin vaikutti hyvältä, koska linkkien saatavuus ei enää riippuisi tietystä koneesta tai käyttäjästä.
Lähemmin aiheeseen tutustuimme taas ryhmätehtävän avulla. Listattuna oli muutama palvelusivusto, joista kukin ryhmä valitsi yhden ja tutustui siihen. Palveluista ja käyttökokemuksia sai lukea ryhmien blogeista jälkeenpäin.
Parini kanssa työskentelimme Digg.comin parissa. Digg –palvelu keskittyy uutisiin, joita käyttäjät voivat jakaa monista aihepiireistä. Käyttäjät voivat kommentoida toistensa jakamia uutislinkkejä, ja seurata muita. Etusivulle päätyvät ”digatuimmat” uutislinkit ja käyttäjä voi aika näppärästi tarkistaa uudet linkit vuorokauden, viikon tai kuukauden ajalta. Käyttäjäprofiilinsa saa halutessaan yksityiseksi, jolloin sitä ei muistaakseni voi seurata kuin valitut muut käyttäjät. Uusimmat uutislinkit ja tietyn käyttäjän jakamat uutiset saa tilattua RSS-syötteenä.
Hetken tutustumisen jälkeen olin sitä mieltä, että sivusto ja palvelu olivat hankalat käyttää. Sekavuus lienee suurin syy käytettävyyden epämiellyttävyyteen. Kirjautuminen on helppoa, mutta siihen se jäikin. Profiilin muokkaaminen oli monimutkaista ja palvelu ei tuntunut toimivan halutulla tavalla.
Digg voi olla hyödyllinen palvelu sellaiselle, joka haluaa pysyä jatkuvasti mukana maailman tapahtumista ja jakaa näitä eteenpäin - kunhan ensin on riittävästi varannut aikaa palveluun totuttautumiselle.
Sanoisin, että sosiaalisten kirjanmerkkien käytön ymmärtämisen avain on itse kokeilemisessa. Oman ryhmän palvelu oli kaikille varmaan selkein, koska jokainen tutki sen läpikotaisin. Tietysti muiden käyttökokemusten lukeminen valottaa palvelusta aika paljon, mutta mieluummin kävisin vielä lisäksi tutkimassa muitakin palveluita itsenäisesti.
//Lisäys 11.10: Juuri pari päivää sitten luin keskisuomalaisesta, miten Facebook on hyvä palvelu yksinäisille vanhuksille. Olisikin hyvä antaa heille jonkunlainen mahdollisuus edes tutustua palveluun, tai aluksi totta kai tietokoneen käyttöön ensin, mikäli aiempaa kokemusta ei ole.
Vuorossa on kurssin neljäs ja viimeinen luento, jonka aiheena oli verkkoyhteisöpalvelut, mikroblogit. Aikataulun mukaan luentoon olisi sisältynyt vielä sosiaaliset kirjanmerkit, mutta sen käsittely siirtyi kokonaisuudessaan demoon. Ihan hyvä näin, sillä itselleni sosiaaliset kirjanmerkit olivat astetta vieraampi ilmiö, joihin halusin sitten perehtyä ’kerralla’.
Verkkoyhteisöpalvelut ovat nykyään kova sana. Lienee enemmän sääntö kuin poikkeus kuulua esimerkiksi Facebookiin. Onhan se kerrassaan mainio palvelu pitää yhteyttä tuttuihin ja seurata vaikka australianserkun kuulumisia. Vastaavasti uusien kontaktien luominen on varmaan kätevää internetin kautta verkkoyhteisöpalveluissa. Ehdoton plussa, joka on palvelun puolella, on mahdollisuus koota suuri joukko ihmisiä tapahtumaan/tapaamiseen/muuhun vastaavaan suhteellisen nopeasti.
Olen huomannut, että tutustuttuani uusiin ihmisiin, sanotaan vaikka puolentoista vuoden sisällä, melkein heti esittäytymisien jälkeen hän on kysynyt, että olenko fb:ssa. Monet ovat ihmetelleet, kun olen vastannut kieltävästi. En vieläkään tarkasti osaa määritellä syitä kuulumattomuuteeni. Olen kai sen verran epäileväinen, etten luota profilin suojauksiin tai jotain. Paine liittymiseen on ollut varsin kova, mutta loppujen lopuksi en koe tarvitsevani sitä. Minulla on niiden ihmisten puhelinnumerot, sähköpostiosoitteet ja/tai osoitteet, joihin haluan pitää yhteyttä. Mieli voi tietysti ajan kuluessa muuttua, esimerkiksi jos opinnot vievät toiseen kaupunkiin. Saa nähdä mitä tuleman pitää.
Ennen kurssia en ollut kuullut juuri muista verkkoyhteisöpalveluista. Ainoastaan kerran, nyt kesällä, sattumalta teksasilainen sukulaiseni kanssa ajauduimme keskustelemaan LinkedIn –palvelusta. Yhdysvalloissa palvelu on ilmeisesti melko suosittu, ihmettelen etten ole kuullut siitä aiemmin täällä Suomessa.
Jaottelu muun muassa ammatillisen, akateemisen ja ”vapaa-ajan” palveluiden välillä tuntuu aika loogiselta ja ihan hyvältä. Myös kulttuurisidonnaisemmat palvelut voivat tarjota kenties mielekkäämmän pohjan spesifeille käyttäjäryhmilleen.
Mikroblogeihin minulla oli jopa omaa kokemushistoriaa ennen kurssia. Twitteriä olen kokeillut parisen vuotta säännöllisen epäsäännöllisesti. Pidän palvelusta paljon, sen välityksellä on erittäin kätevää seurata lempiyhtyeideni uutisointia. Onhan välillä myös mukavaa tweetata itse jotain, lähinnä erikoistapauksissa jotain naputtelen viestiin tai otan kuvan vieraillessani Jyväskylän ulkopuolella.
Tumblr on myös tuttu, lähinnä nimellisesti. Olen joitakin sen alaisia blogeja seurannut, erityisesti jonkin tietyn teeman ympärillä pitäytyviä, joihin pitäjät rebloggaavat aiheeseen kuuluvia kuvia (useimmiten) ja tekstejä. Palvelu on alkanut kiehtoa siinä määrin, että harkitsen vähän oman Tumblr –blogin perustamista. Saa nyt nähdä tämänkin suhteen. Muista mikroblogipalveluista en ollut kuullut aiemmin. Erityisesti Adocu herätti mielenkiintoni nanobloggaus –ideallaan, nerokasta!
Demoilimme tällä kertaa sosiaalisten kirjanmerkkien merkeissä. Käsite kuulosti kovin mielenkiintoiselta, jonka vuoksi halusin perehtyä niihin enemmän. Ero kirjanmerkkeihin ja suosikkeihin vaikutti hyvältä, koska linkkien saatavuus ei enää riippuisi tietystä koneesta tai käyttäjästä.
Lähemmin aiheeseen tutustuimme taas ryhmätehtävän avulla. Listattuna oli muutama palvelusivusto, joista kukin ryhmä valitsi yhden ja tutustui siihen. Palveluista ja käyttökokemuksia sai lukea ryhmien blogeista jälkeenpäin.
Parini kanssa työskentelimme Digg.comin parissa. Digg –palvelu keskittyy uutisiin, joita käyttäjät voivat jakaa monista aihepiireistä. Käyttäjät voivat kommentoida toistensa jakamia uutislinkkejä, ja seurata muita. Etusivulle päätyvät ”digatuimmat” uutislinkit ja käyttäjä voi aika näppärästi tarkistaa uudet linkit vuorokauden, viikon tai kuukauden ajalta. Käyttäjäprofiilinsa saa halutessaan yksityiseksi, jolloin sitä ei muistaakseni voi seurata kuin valitut muut käyttäjät. Uusimmat uutislinkit ja tietyn käyttäjän jakamat uutiset saa tilattua RSS-syötteenä.
Hetken tutustumisen jälkeen olin sitä mieltä, että sivusto ja palvelu olivat hankalat käyttää. Sekavuus lienee suurin syy käytettävyyden epämiellyttävyyteen. Kirjautuminen on helppoa, mutta siihen se jäikin. Profiilin muokkaaminen oli monimutkaista ja palvelu ei tuntunut toimivan halutulla tavalla.
Digg voi olla hyödyllinen palvelu sellaiselle, joka haluaa pysyä jatkuvasti mukana maailman tapahtumista ja jakaa näitä eteenpäin - kunhan ensin on riittävästi varannut aikaa palveluun totuttautumiselle.
Sanoisin, että sosiaalisten kirjanmerkkien käytön ymmärtämisen avain on itse kokeilemisessa. Oman ryhmän palvelu oli kaikille varmaan selkein, koska jokainen tutki sen läpikotaisin. Tietysti muiden käyttökokemusten lukeminen valottaa palvelusta aika paljon, mutta mieluummin kävisin vielä lisäksi tutkimassa muitakin palveluita itsenäisesti.
//Lisäys 11.10: Juuri pari päivää sitten luin keskisuomalaisesta, miten Facebook on hyvä palvelu yksinäisille vanhuksille. Olisikin hyvä antaa heille jonkunlainen mahdollisuus edes tutustua palveluun, tai aluksi totta kai tietokoneen käyttöön ensin, mikäli aiempaa kokemusta ei ole.
8. maaliskuuta 2011
4. merkintä - kurssipäiväkirja
Viikko 5
Kolmas luento ja aiheena verkkosivut ja käytettävyys. Harvemmin omassa netinkäytössä tulee tietoisesti ajateltua jonkun sivun käytettävyyttä. Ellei kyseessä ole joku totaalisen sekava ja kikkaillen toteutettu runko ja layout. Netinkäyttäjiä on kuitenkin valtava määrä, ja heidän kokemuksensa, osaamisensa ja laitteistojensa erot ovat sen mukaisia. Siksi sivuja luodessa olisi hyvä ottaa käytettävyysseikat huomioon jo aikaisessa vaiheessa. Tärkeää on huomioida kohderyhmä, onko se tietty pieni porukka vai vaihteleva joukkio kansalaisia. Ihannetilanteessa myös jatkuvasti huomioitaisiin käyttäjiltä saama palaute, ja korjauksia tehtäisiin sitä mukaa.
Omia kokemuksia huonosta käytettävyydestä lienee vain muutama, ja nekin ovat olleet jokunen vuosi sitten nuorten tekemillä personal-sivuilla. Linkit olivat hyvin piilotettu ulkoasusekamelskan joukkoon, ne olivat pisaroita, rukseja, ympyröitä.. eri muotoja roiskittuna sinne tänne ulkoasua. Yritä siinä sitten etsiä linkkiä vaikka kuvataidegalleriaan :D
Demoilimme tällä viikolla luentoon pohjaten käytettävyyden parissa ja tutustuimme selainpohjaiseen verkkosivueditoriin. Ensinnä saimme jakautua ryhmiin, ja arvioida porukalla kukin omaa verkkosivuesimerkkiään. Ryhmä, johon kuuluin, tarkasteli YLEn nettisivujen käytettävyyttä. Muistaakseni ryhmä oli ihan tyytyväinen kokonaisuuteen. Sivuston alasivut muodostivat ulkoasuinensa oman kokonaisuutensa aihepiirien mukaan verrattuna YLEn pääsivuun. Mielestäni se selkeytti vierailua sivuilla. Ihmetystä herätti se, ettei lasten alasivustolta löytynyt selkeää ja suoraa linkkiä YLEn pääsivulle, muutoin ne noudattivat ohjeita, joiden mukaan arvioimme sivuja. Muistaakseni mikään esimerkkisivuista ei ollut täysi katastrofi käytettävyytensä suhteen?
Selaimessa nettisivun luomista lähdimme harjoittelemaan Google Sites-editorilla. En ehtinyt olla aivan demon loppuun asti, joten tutustuin Sitesiin kotona. Jälkeenpäin ajateltuna sivunluonnin aloitus muistutti hyvin paljon Bloggerin blogin luontia: Annetaan sivulle nimi, valitaan teema ja niin edelleen. Ensituntumalta editori vaikutti jo aika selkeältä, eikä haluamaansa muokkaustyökalua tavinnut kauaa etsiä. Hetken puuhastelun ja perehtymisen jälkeen editori tuntui jo varsin yksinkertaiselta. Google Sites –editorilla saa kuka tahansa tehtyä yksinkertaiset ja ihan kivat sivut, se ei vaadi juuri koneen peruskäyttötaitoja enempää. Hyvä niin!
Jos joku on aiemmin ollut tekemisissä näiden selaimessa toimivien sivueditorien kanssa, muistatteko Expagea? Entä Geocitiesia? Nostalgista muistelua, molemmat ovat jo aikaa sitten haudattu.
Oma hyvin yksinkertainen harjoitussivusto:
http://sites.google.com/site/akiihmemaassa/
Kolmas luento ja aiheena verkkosivut ja käytettävyys. Harvemmin omassa netinkäytössä tulee tietoisesti ajateltua jonkun sivun käytettävyyttä. Ellei kyseessä ole joku totaalisen sekava ja kikkaillen toteutettu runko ja layout. Netinkäyttäjiä on kuitenkin valtava määrä, ja heidän kokemuksensa, osaamisensa ja laitteistojensa erot ovat sen mukaisia. Siksi sivuja luodessa olisi hyvä ottaa käytettävyysseikat huomioon jo aikaisessa vaiheessa. Tärkeää on huomioida kohderyhmä, onko se tietty pieni porukka vai vaihteleva joukkio kansalaisia. Ihannetilanteessa myös jatkuvasti huomioitaisiin käyttäjiltä saama palaute, ja korjauksia tehtäisiin sitä mukaa.
Omia kokemuksia huonosta käytettävyydestä lienee vain muutama, ja nekin ovat olleet jokunen vuosi sitten nuorten tekemillä personal-sivuilla. Linkit olivat hyvin piilotettu ulkoasusekamelskan joukkoon, ne olivat pisaroita, rukseja, ympyröitä.. eri muotoja roiskittuna sinne tänne ulkoasua. Yritä siinä sitten etsiä linkkiä vaikka kuvataidegalleriaan :D
Demoilimme tällä viikolla luentoon pohjaten käytettävyyden parissa ja tutustuimme selainpohjaiseen verkkosivueditoriin. Ensinnä saimme jakautua ryhmiin, ja arvioida porukalla kukin omaa verkkosivuesimerkkiään. Ryhmä, johon kuuluin, tarkasteli YLEn nettisivujen käytettävyyttä. Muistaakseni ryhmä oli ihan tyytyväinen kokonaisuuteen. Sivuston alasivut muodostivat ulkoasuinensa oman kokonaisuutensa aihepiirien mukaan verrattuna YLEn pääsivuun. Mielestäni se selkeytti vierailua sivuilla. Ihmetystä herätti se, ettei lasten alasivustolta löytynyt selkeää ja suoraa linkkiä YLEn pääsivulle, muutoin ne noudattivat ohjeita, joiden mukaan arvioimme sivuja. Muistaakseni mikään esimerkkisivuista ei ollut täysi katastrofi käytettävyytensä suhteen?
Selaimessa nettisivun luomista lähdimme harjoittelemaan Google Sites-editorilla. En ehtinyt olla aivan demon loppuun asti, joten tutustuin Sitesiin kotona. Jälkeenpäin ajateltuna sivunluonnin aloitus muistutti hyvin paljon Bloggerin blogin luontia: Annetaan sivulle nimi, valitaan teema ja niin edelleen. Ensituntumalta editori vaikutti jo aika selkeältä, eikä haluamaansa muokkaustyökalua tavinnut kauaa etsiä. Hetken puuhastelun ja perehtymisen jälkeen editori tuntui jo varsin yksinkertaiselta. Google Sites –editorilla saa kuka tahansa tehtyä yksinkertaiset ja ihan kivat sivut, se ei vaadi juuri koneen peruskäyttötaitoja enempää. Hyvä niin!
Jos joku on aiemmin ollut tekemisissä näiden selaimessa toimivien sivueditorien kanssa, muistatteko Expagea? Entä Geocitiesia? Nostalgista muistelua, molemmat ovat jo aikaa sitten haudattu.
Oma hyvin yksinkertainen harjoitussivusto:
http://sites.google.com/site/akiihmemaassa/
7. maaliskuuta 2011
3. merkintä - kurssipäiväkirja
Ei taida tämä bloggaaminen oikein sopia minulle :D Laitan nyt takautuvasti kaikki kurssipäiväkirjamerkinnät tulemahan.
Viikko 4
Toisella luennolla syvennyimme vielä wikien maailmaan. Kuten edellisessä merkinnässä mainitsin, wikialustat ovat olleet minulle vieraampia lukuunottamatta (the allmighty) Wikipediaa. Olen nyt havainnut, että suurella porukalla tuotettaessa sisältöä internettiin wiki on varsin kätevä. Kollektiivinen muokkausmahdollisuus antaa mahdollisuuuden entistä monipuolisempaan lopputuotteeseen.
Open acces, avoimet sisällöt, oli käsitteenä aika uusi, mutta käytännössä olinkin törmännyt siihen internetissä aika useinkin. Vierailen usein verkon taideyhteisöissä, mm. deviantArt’ssa, joissa käytetään melko paljon mainittua CC-lisenssiä.
Kuten luennolla mainittiin, ovat avoimet sisällöt hyvä vaihtoehto opiskelijoille kanditöiden, pro gradujen ja väitöskirjojen rinnakkaisjulkaisemiseen. Tutkimuksen informaatio on saatavilla mahdollisesti koko maailmassa (kielivalinta on toki otettava huomioon), ja tärkeät oikeudet säilyvät haltijallaan.
Demossa vuorossa olivat ryhmätyövälineet ja verkkosyötteet. Nyt kun olen päässyt kokeilemaan Google Docsia ihan tositoimissa, olen ehdottomasti sitä mieltä, että sitä pitäisi markkinoida enemmän opiskelijoille! Miksei myös muualle, missä joutuu tekemään porukalla projekteja yms. Se on todella kätevä, uskon, että voin sanoa koko ryhmämme puolesta, että olimme innoissamme siitä.
Me käytimme vain tekstitiedostoeditoria, mutta muut lisäominaisuudet taulukko-ohjelmineen ja powerpointeineen täydentävät käytännöllisyyttä.
Toiset vilkaisemamme palvelut, Doodle ja Sumpli, olivat myös varsin käteviä. Kun on nämä käytössä, ei tarvitse käydä mittavaa viestienvaihtoa aikaitauluista sopiessa, vaan asianosaiset käyvät valitsemassa itselleen parhaiten sopivat ajankohdat.Nerokasta ja aikaa säästävää!
Verkkosyötteisiin törmää internetissä nykyään lähes poikkeuksetta. Toinen juttu on se, hyödyntääkö niitä sitten itse. Monet sivustot tarjoavat RSS-syötteinä tuottamiansa sisältöjä. Kätevää, jos on kiireinen ihminen ja haluaa seurata useita palveluja, esimerkiksi blogeja, kulttuuriuutisia jne. Syötteet voi tilata vaikkapa Googlen syötteenlukijaan, josta voi sitten käydä tarkistamassa päivitykset lempisivuiltaan. Kyllä kaikki tehdään nykyään niin nopeaksi ja helpoksi…
Itse en ole aiemmin tilannut syötteitä, mutta voi olla että innostuin demon myötä etsimään muutamia mahdollisuuksia käyttää tilaisuuden hyväksi.
Viikko 4
Toisella luennolla syvennyimme vielä wikien maailmaan. Kuten edellisessä merkinnässä mainitsin, wikialustat ovat olleet minulle vieraampia lukuunottamatta (the allmighty) Wikipediaa. Olen nyt havainnut, että suurella porukalla tuotettaessa sisältöä internettiin wiki on varsin kätevä. Kollektiivinen muokkausmahdollisuus antaa mahdollisuuuden entistä monipuolisempaan lopputuotteeseen.
Open acces, avoimet sisällöt, oli käsitteenä aika uusi, mutta käytännössä olinkin törmännyt siihen internetissä aika useinkin. Vierailen usein verkon taideyhteisöissä, mm. deviantArt’ssa, joissa käytetään melko paljon mainittua CC-lisenssiä.
Kuten luennolla mainittiin, ovat avoimet sisällöt hyvä vaihtoehto opiskelijoille kanditöiden, pro gradujen ja väitöskirjojen rinnakkaisjulkaisemiseen. Tutkimuksen informaatio on saatavilla mahdollisesti koko maailmassa (kielivalinta on toki otettava huomioon), ja tärkeät oikeudet säilyvät haltijallaan.
Demossa vuorossa olivat ryhmätyövälineet ja verkkosyötteet. Nyt kun olen päässyt kokeilemaan Google Docsia ihan tositoimissa, olen ehdottomasti sitä mieltä, että sitä pitäisi markkinoida enemmän opiskelijoille! Miksei myös muualle, missä joutuu tekemään porukalla projekteja yms. Se on todella kätevä, uskon, että voin sanoa koko ryhmämme puolesta, että olimme innoissamme siitä.
Me käytimme vain tekstitiedostoeditoria, mutta muut lisäominaisuudet taulukko-ohjelmineen ja powerpointeineen täydentävät käytännöllisyyttä.
Toiset vilkaisemamme palvelut, Doodle ja Sumpli, olivat myös varsin käteviä. Kun on nämä käytössä, ei tarvitse käydä mittavaa viestienvaihtoa aikaitauluista sopiessa, vaan asianosaiset käyvät valitsemassa itselleen parhaiten sopivat ajankohdat.Nerokasta ja aikaa säästävää!
Verkkosyötteisiin törmää internetissä nykyään lähes poikkeuksetta. Toinen juttu on se, hyödyntääkö niitä sitten itse. Monet sivustot tarjoavat RSS-syötteinä tuottamiansa sisältöjä. Kätevää, jos on kiireinen ihminen ja haluaa seurata useita palveluja, esimerkiksi blogeja, kulttuuriuutisia jne. Syötteet voi tilata vaikkapa Googlen syötteenlukijaan, josta voi sitten käydä tarkistamassa päivitykset lempisivuiltaan. Kyllä kaikki tehdään nykyään niin nopeaksi ja helpoksi…
Itse en ole aiemmin tilannut syötteitä, mutta voi olla että innostuin demon myötä etsimään muutamia mahdollisuuksia käyttää tilaisuuden hyväksi.
27. tammikuuta 2011
2. merkintä - kurssipäiväkirja
Ensimmäisellä luennolla tutustuimme luonnollisesti kurssin sisältöihin ja kävimme läpi aihepiirin historiaa pähkinänkuoressa.
Hiljalleen aloittelimme myös ryhmätyötä, lähinnä katsomalla, millaisesta projektista on kyse. Työstämme 3-4:n hengen ryhmissä
johonkin sosiaalisen median ilmiöön tai näkökulmaan pohjautuvan työn. Työskentelyssä meidän on määrä soveltaa sosiaalisen webin
keinoja tuottaa sisältöä, esimerkiksi pitämällä blogia tai rakentamalla aiheesta netti- tai wikisivu. Tavoitteena olisi
oppia sosiaalisen median hyödyntämisen lisäksi projektityöskentelyn periaatteita.
Demokerralla tutustuimme lähemmin blogeihin ja wikeihin. Blogit olivat miulle ennestään tuttu ilmiö, eksyttyäni seuraamaan
muutamia melko aktiivisesti. Olen myös satunnaisesti pitänyt omaa, henkilökohtaista blogia, jonne olen kirjoittanut musajuttuja,
mm. keikkaraportteja. Uutta tietoa oli myös paljolti, en tiennyt miten vanha juttu on kyseessä. Se oli myös mielenkiintoista,
millaisia ne aivan ensimmäiset blogit ovat (suurin piirtein) olleet.
Wikit taas ovat olleet lähes sama, kuin Wikipedia. Vuoden
sisällä olen kuitenkin törmännyt pariin harrastuspohjaiseen wikisivustoon ja todennut ne käteviksi. Ensimmäinen harjoituskerta
valaisi jo aika hyvin, miten monipuolisesta alustasta onkaan kyse. Kurssilla käyttämämme Confluence-wiki vaikutti helppokäyttöiseltä.
Wikipohjaa olen kerran aiemmin päässyt muokkaamaan, sillä viime vuonna yhden kurssini suorituksiin kuului ryhmätyönä artikkelin
luominen Wikipediaan. Kokemus sekin.
Hiljalleen aloittelimme myös ryhmätyötä, lähinnä katsomalla, millaisesta projektista on kyse. Työstämme 3-4:n hengen ryhmissä
johonkin sosiaalisen median ilmiöön tai näkökulmaan pohjautuvan työn. Työskentelyssä meidän on määrä soveltaa sosiaalisen webin
keinoja tuottaa sisältöä, esimerkiksi pitämällä blogia tai rakentamalla aiheesta netti- tai wikisivu. Tavoitteena olisi
oppia sosiaalisen median hyödyntämisen lisäksi projektityöskentelyn periaatteita.
Demokerralla tutustuimme lähemmin blogeihin ja wikeihin. Blogit olivat miulle ennestään tuttu ilmiö, eksyttyäni seuraamaan
muutamia melko aktiivisesti. Olen myös satunnaisesti pitänyt omaa, henkilökohtaista blogia, jonne olen kirjoittanut musajuttuja,
mm. keikkaraportteja. Uutta tietoa oli myös paljolti, en tiennyt miten vanha juttu on kyseessä. Se oli myös mielenkiintoista,
millaisia ne aivan ensimmäiset blogit ovat (suurin piirtein) olleet.
Wikit taas ovat olleet lähes sama, kuin Wikipedia. Vuoden
sisällä olen kuitenkin törmännyt pariin harrastuspohjaiseen wikisivustoon ja todennut ne käteviksi. Ensimmäinen harjoituskerta
valaisi jo aika hyvin, miten monipuolisesta alustasta onkaan kyse. Kurssilla käyttämämme Confluence-wiki vaikutti helppokäyttöiseltä.
Wikipohjaa olen kerran aiemmin päässyt muokkaamaan, sillä viime vuonna yhden kurssini suorituksiin kuului ryhmätyönä artikkelin
luominen Wikipediaan. Kokemus sekin.
20. tammikuuta 2011
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)